 |
| B) |
MOI!! OLIKO IKÄVÄ?!!
Ai ei vai...
...
 |
| Oikeasti nyt tsundere-jätkä sä et saa sun kukkaleidiäs jos et tee asialle jotain... ihastukset ei kävele suoraan sun syliin ja pyydä yhteen menemistä jos ei ite edes yritä. Taisiis paitsi jos ne on Raitoja mut se nyt oli poikkeustapaus mä kato oon vähän sellanen magneetti kato uhhh... sul ei oo sellasta luontaista charmia. Niin. Ehk jos sul ois parempi tyylitaju. Ja vähentäisit tota kaljan juontia. |
Jos ei muusta voi päätellä niin en ole tosiaan pelannut hetkeen kunnolla. Olisikohan kolme vuotta sitten? neljä? viisi? En nyt ole ihan varma... Herran jumala tulee vanha olo se on varmaan oikeesti viisi
Ja sitten taas voit erittäin hankalan loogisen päättelyn jälkeen hoksata että en ole luultavasti tehnyt vähään aikaan tehtäviä. Niinpä saatte nyt nauttia nostalgiasta tai jotain kun teen miljoona vuotta vanhoja tehtäviä ja valitan asioista joihin ootte tottuneet jo aikoja sitten.
Ensimmäiseksi autoin jotain Dundulli-mummoa joka oli kadottanut rakkaan sokean lapsi-raukkansa. Paitsi että myöhemmin tuli selväksi että se on kyllä sokea ja kersa mutta ei raukka. Ei tyhmyyttä voi sääliä, sitä pitää facepalmata.
Eikun oikeasti, kuka joutuu kahdesti susien syömäksi ja päättää silti että on hyvä idea mennä lääppimään jotain löytämäänsä uutta vihaista sutta koska "Dundulli-sudet on tottakai ihan kilttejä pikkupalleroita, ei ne nyt tietenkään pure ne on ihan puudeleita". Ja sitten tadaa -insert surprised pikachu here- melkein kuole susien hyökkäykseen kolmannella kerralla kunnes superhero-mami tulee ja pelastaa sut :DD Olisi nyt antanut luonnonvalinnan hoitaa jo hommansa. Jeesus. Arvioisin neidin selviytymismahdollisuudet ilman apua arvosanalla 6/5 tähteä.
Tähdistä puheen ollen niistä on kyllä tehty harvinaisen monimutkaisia nykyään. Niinkun pitää ruokkia jotain kettuja kaloja kissoja koiria pupuja ja laamoja että ne hakee tähdet jostain roskiksista, maanalaisista koloista tai järvenpohjista. Niinku c'mon, ennen tartti vaan bugittaa jonnekki salaiseen onkaloon kiven sisään, paljon yksinkertaisempaa.
Kun mulla alkoi Dundulli hörhöilyt kyllästyttää varsin nopeaa päätin jatkaa matkaani oikein kunnon stoori-tehtävien pariin, eli Linda Alex Lisa -gängin matkaan Dark Corelle. Minulla kesti hetki aikaa hahmottaa, mitä olin ylipäätänsä tekemässä siellä (koska viime kerrasta oli tosiaan hieman aikaa, DUH) mutta Justin tynnyrissä auttoi kovasti aivonystyröitäni muistamaan. Mutta jos sokean likan älykkyysosamäärän pienuus vitutti minua viimeksi, niin nyt oma hahmoni päätti että on viisas idea lähteä haahuilemaan itsekseen ilman muulle jengille sanomista ja vähän rupatella Sandsille kuin vanhalle kuomalle.
Itse asiassa loppupeleissä se osoittautuikin ihan priimatason ideaksi, koska lapsenlapsensa turvallisuudesta huolestunut Sands osoittautuikin ihan yhteistyökykyiseksi eikä kostonhimoiseksi idiootiksi niin kuin useimmat pahikset viis-vee ikäryhmälle suunnatussa viihteessä yleensä ovat. Minua itseasiassa vähän harmittaa, että meidän pitää olla vihollisia tai jotain. Minusta tuntuu, että tulisin paremmin kuin hyvin toimeen Sandsin kanssa. Niin hyvin, että voisin jopa harkita jättäväni tämän Soul Rider pöllöilyn ja liittyväni Dark Corelaisten maailmanloppu-puuhiin. Se itseasiassa kuulostaisi ihan mielenkiintoiseta. Vink vink, SSO...
 |
| Me INTJ:t tiedämme, ettei tunteilulle ole aikaa, kun on parempaakin tekemistä. Kidutetaan ja tapetaan toisemme sitten myöhemmin rauhassa oikein intohimolla, rakas Sands-setä <3 See U |
Joo, sitten Wildfire oppi yllättäen lentämään (olen muuten butthurt että Wildfire on pilattu nappisilmäiseksi posliinihevoseksi se oli ennen ihanan dorkan näköinen) ja pelastimme Justinin, joka vaikutti itseasiassa hieman tärähtäneeltä mutta ehkä en ole paras henkilö judgettamaan... Pitäisi varmaan harkita siellä psykologilla käymistä ja pyytää vihdoin jokin diagnoosi.
Jooh. Enivei. Seuraavaksi päätin tutustua Jorvik Cityyn ja jouduin mukaan johonkin söpöön romanssiin talonmiehen ja kukkakauppiaan kesken. Taino, talonmies ei suostunut koskaan myöntämään että kyseessä oli romanssi, mutta kyllä sen nyt huomasi tyhmempikin. Olin aika sad kun tehtävät tuntuivat sen osalta loppuvan kuin seinään, aloin jo shippaamaan heitä :(
Jorvik Cityssä oli kyllä muutakin tekemistä ja ihan mukavia uusia tuttavuuksia. Kuten kuuro pappa, riitelevä pariskunta ja häiriintynyt kalastaja. Sain muuten puolelta jotain huonekaluja joilla en tee yhtään mitään. SSO:lla on mitä todennäköisemmin suunnitteilla jotkut sisustettavat Sims-kämpät, mutta ei kyllä ole vissiin näkynyt eikä kuulunut. Ihme touhua.
 |
| Tohtori-leidi, ootko nyt ihan varma että ulkonakin ei ole bakteereita? Väittäisin että siellä on tuplasti enemmän. Siksi en ikinä menekään ulos. |
Tapasin myös jonkun hygieniatarkistajan, jona kyllä harkitsisin vakavasti alan vaihtoa. Hänen bakteerifobiansa on nimittäin sellaista laatua, että hänen pitää värvätä tuntemattomia heppatyttöjä tekemään hänen työnsä hänen puolestaan. Mutta hänen onnekseen olen erittäin pätevä hommiin, joista en ymmärrä yhtään mitään.
 |
| Tohtori-leidi, oletko harkinnut kenties muotialaa? Tämä lahjoittamasi takki on nimittäin aika päheä |
Ja eihän bakteerifoobikko ollutkaan ainot hiippailija jäätelöbaarin edustalla, vaan tapasin siellä uuden työkumppanini, Agentti 00:n. Hän vaikutti erittäin ammattimaiselta eikä yhtään epäilyttävältä, joten päätin ilman sen suurempia pohdintoja palkkautua hänen pestiinsä.
 |
| Huippusalainen agenttikokous jossa suunnittelemme seuraavaa ratkaisevaa siirtoamme |
 |
| Pzzt. Agentti ZZ tässä. Kohde liikkuu. Kuitti. |
Kuten näette, minulla on riittänyt kyllä tekemistä. Ehkä se tauko ei ollutkaan ihan pahitteeksi. Ilman tehtäviä SSO oli harvinaisen yksitoikkoista.
Jos suonette nyt anteeksi, minun täytyy kiirehtiä seuraavaan agenttien huippukokoukseen.
Hyviä yön jatkoja!
- Hilleri
PS. Ei muuten kannata odottaa mitään seuraavaa postausta saattaa nimittäin käydä aika pitkäksi
PPS. Se saattaa tulla huomenna, kuukauden päästä, 5 vuoden päästä tai ei ikinä
